Hevosten nimet: mistä on kyse?

Jokainen meistä on joskus kuullut ohimennen urheilu-uutisissa ravihevosten nimiä ja naureskellut niille, eikö totta? Nämä nimet ovat asiaan vihkiytymättömän korvissa todella omituisia ja hauskoja. Mikä näiden nimien taustalla on, siitä kerromme tässä jutussa. Samalla annamme myös esimerkkejä mielenkiintoisista hevosen nimistä. Pääpaino on varsinkin suomenhevosissa, sillä juuri niiden omistajat tapaavat omata… no, varsin omaperäisen huumorintajun.

Suomen Hippos ja nimien säännöt

Aivan mitä tahansa ei voi hevoselleen viralliseksi nimeksi antaa, vaikka sitä kotitallillaan voikin toki kutsua millä tahansa hellittelynimellä. Suomen Hippos ry:llä on verrattaen tiukat kriteerit hevosten nimeämisen suhteen. Alla muutama keskeinen poiminta suomenhevosen ja lämminverisen ravurin nimeämisen säännöistä:

  • Hevosen nimi ei saa olla hyvän maun vastainen, uskonnollisesti loukkaava tai pornografinen. On toki rekisteröijän harkinnan mukaista, mitä nimeä pitää näiden kriteerien puitteissa soveliaana.
  • Hevosen nimen pituutta on rajattu: se saa olla välimerkkeineen ja -lyönteineen korkeintaan 18 merkkiä. Lisäksi se saa olla korkeintaan neliosainen.
  • Tavaramerkin, tuotenimen tai yrityksen nimeä ei voi käyttää hevosen nimenä. Tällä on luonnollisesti pyritty suojaamaan lajin luonnetta ja perinteitä erilaisilta sponsorinimeä kantavilta hevosilta.
  • Rekisteriin ei saa lisätä nimeä, joka siellä jo entuudestaan on olemassa. Tämä sääntö kattaa myös lausuttuna samankaltaiset nimet.
  • Nimen tulee olla kokonaisuudessaan samaa kieltä, joten esimerkiksi suomea ja englantia yhdistelevät nimet eivät ole hyväksyttyjä. Suomenhevoset ovat yleensä nimiltään suomea tai ruotsia, lämminhevoset englantia.
  • Suomenhevosen nimeksi ei käy nimi, jonka alkuosa on väliviivalla erotettuna Eri-, Ero- tai Aro.

Yleensä hevosilla on tallilla käytössä huomattavasti virallista nimeä lyhyempi nimi. Se paitsi helpottaa jutun luistoa, suojelee myös viattomia korvia – onhan osa suomenhevosten nimistä säännöistä huolimatta vähintään puoliroiseja, ja talleilla taas liikkuu paljon myös lapsia.

Hauskoja esimerkkejä hevosten nimistä

Edellä esitetyt säännöt ovat siis kohtuullisen selkeät, mutta myös kohtuullisen tiukat. Silti seulasta pääsee aina läpi varsin hauskojakin tapauksia. Vai mitä sanotte nimestä Mukurin Vilkku? Jos ei aukene heti, voin hieman auttaa: Vikurin m… Sama juttu Kyron Arpa -hepan kohdalla. Huumori onkin erottamaton osa suomenhevosten nimeämisen kulttuuria.

Tarina ei kerro, mikä on ollut mielessä annettaessa hevoselle nimeksi Puutteen Poistaja, mutta joko kyse lienee hevoseen asetetuista rahallisista toiveista tai sitten jostakin hieman lihallisemmasta. Eläimiinsekaantuminen ei kuitenkaan ole iloinen asia, joten toivomme kyseessä olleen ensimmäinen vaihtoehto.

Rahasta on ilmeisesti ollut pula ja puute myös Köyhien Ystävä -nimeä suomenhevoselle annettaessa. Tarina ei kerro, oliko Köyhien Ystävä nimenomaan köyhien pelaajien vai omistajien ystävä – köyhinä kuitenkin taisivat pysyä. Rikkaiden Riemu taas edustaa varsin päinvastaista nimeämismietintöä. Rahapeleistä Pajatso on sekin antanut nimen ravurille.

Mitenkään erityisen kuppiin sylkevää väkeä ei ravikansa koskaan ole ollut. Siksi Kannuksella nähtiinkin kerran samassa lähdössä sellaiset nelijalkaiset ystävät kuin Sahti-Hana ja Rommi-Tommi. Samaa väkijuomallista nimeämisperinnettä edustaa Maljan Nosto.

Usein aloittelevat raveissa kävijät tai satunnaiset ravipelien pelaajat valitsevat hevosen juuri hauskan nimen perusteella. Vaikka nämä nimet ovatkin riemukas osa ravikulttuuria, ei silti pidä sammuttaa järjen valoa niille nauraessaan: pelattavat hevoset kannattaa valita muilla perusteilla!