Hevosammattilaisen rankka arki – päivä raviradan varrella

Hevosharrastus on yksi kestosuosikeista etenkin tytöillä, kun kysytään, mitä haluaisi harrastaa, jos saisi valita ihan minkä tahansa harrastuksen. Kun vanhemmat lyövät pöytään hevosharrastajan arjen karut tosiasiat, yleensä siinä vaiheessa useimpien haaveet hevosen omistamisesta karisevat pois. Silti maastamme, saati kansainvälisesti, löytyy satoja, tuhansia ja jopa satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat tehneet hevosista ammatin. Halusimme hieman raottaa verhoa, miltä päivä raviradan varrella näyttää.

Ehkä arkisin asia, missä hevoset näyttäytyvät tavalliselle kansalle, on raviurheilu. Paf:n bonuskoodi tuo totopelaamiseen ehkä lisää jännitystä, mutta pilttuissa pitkää päivää painavien hevoshoitajien arki on ilman lisämausteitakin tarpeeksi tapahtumarikasta ja hikistä. Tavallisesti työpäivä alkaa aamutuimaan kuuden, seitsemän aikoihin, jolloin hevoset saavat aamupalansa. Mitä tahansa rehua huippuunsa viritetyt ravurit eivät kuitenkaan syö, vaan tarjolla on vain ravintoarvoltaan rikkaita, terveellisiä ja monipuolisia herkkuja. Käytännössä siis ravihevosten ruokavalio on hyvin samankaltainen, kuin huippu-urheilevien ihmistenkin: terveellistä ja monipuolista.

Maukkaan aamiaisen jälkeen hevoset päästetään yleensä hieman verryttelemään jalkojaan hyvin nukutun yön jäljiltä piha-aitaukseen ja sillä aikaa hoitajat pääsevät päivän ensimmäistä kertaa niin sanottuihin ”likaisiin töihin”, eli aitausten siivoamiseen jätöksistä ja muista sotkuista. Suomeksi sanottuna siis tällöin alkaa paskan kärrääminen. Kun hevosten yksiöt ovat taas siistit ja kodikkaat, tehdään pikaiset tarkastukset terveyden tilasta mittaamalla ravureiden ruumiinlämmöt, tarkastamalla kenkien ja hampaiden kunto pintapuolisesti ja hellästi käymällä läpi isoimmat lihakset mahdollisten tulehdus- tai kiputilojen varalta; jos lihakset ovat kipeät, hevonen reagoi kosketukseen vaistonomaisesti väistämällä kosketusta. Varsinkin kisapäivän aamuina on erityisen tärkeää pitää huolta, että hevosen lihakset ovat täydessä toimintakyvyssään tositoimia varten.

Kun tarkastukset on tehty, hätäisimmät kavionkopsuttelijat hirnuvatkin jo kärsimättöminä lenkille lähtemistä, sillä kuten kaikki lemmikki- ja maatalouseläimet, myös hevoset oppivat ja tottuvat päivärytmiin ja toimintatapoihin. Aamun ensimmäinen kävely aloitetaan rauhallisesti taluttamalla tai kevyellä kävelyratsastuksella, jos ympäristö sallii satulaan nousemisen. Päivän aikataulusta riippuen yhden hevosen kanssa hoitaja tekee normaalisti noin puolen tunnin tai tunnin lenkin, jonka aikana ravurin paikat vetreytyy. Ja koska ovathan hevoset myös harrastuseläimiä ja hoitajilleen rakkaita, lenkit ovat hevosen mielen vireyden kannalta erittäin tärkeä osa päivää.

Aamuisen verryttelyhetken jälkeen onkin aika pakata laukut, nyssykät ja hevosen ruuat autoon ja kiinnittää hevoskärry auton perään. Raviradalle mukaan lähtee ainakin kasa erilaisia lihasvoiteita, palttoita, varakenkiä, ravintolisiä, suitsia, naruja ja muita tykötarpeita. Ja tietysti vaihto- ja lisävaatteita ohjaajille ja hoitajille, sillä raviradoilla harvoin pääsee sisätiloihin lämmittelemään huonon kelin sattuessa. Myös kaksijalkaisen huoltotiimin ruokapuolesta täytyy pitää huolta ja eväsleipiä usein varataankin vino pino. Kahvitermari on myös äärimmäisen tärkeä esine ravipiireissä ja se löytyykin jokaisen hevoskunnan tiloista. Kun auto on pakattu ääriään myöten, täytyy mukaan ottaa vielä se tärkein ja suurin matkustaja omaan kärryynsä. Innokkaita kisahevosia ei tarvitse juurikaan maanitella nousemaan suhteellisen pieneen kuljetuskoppiinsa, sillä ne ovat jo auton pakkaamisvaiheessa aistineet, että pian lähdetään juoksemaan. Kuten kaikessa eläinurheilussa, myös hevosurheilussa ravaaminen on hevosille leikkiä, josta ne pitävät. Vastaan hangoitteleviä hevosia ei taitavatkaan ohjastajat saa venymään huippusuorituksiinsa ja siksi onkin erittäin tärkeää, että hevosen parissa työskentelevien ihmisten täytyy pystyä luomaan eläimelle mukavat, turvalliset ja miellyttävät ympäristöt niin kotitallissaan kuin kisamatkoillakin. Lämmin henkinen yhteys hevosen ja hoitajan välillä on myös erittäin tärkeää.

Kisamatkan pituudesta riippuen päivä voi venähtää aina aamuyöhönkin asti, ennen kuin täyden päivätyön tehnyt kaviourheilija pääsee takaisin tuttuun pilttuuseensa. Joillekin hevosille ruoka ei kuljetuskärryssä liiemmin maistu, joten iltapala on vielä monesti tarjolla, kun kisamatkalta kotiudutaan. Syönnin päätteeksi hevonen alkaakin jo pikkuhiljaa valmistautumaan yöunille, mutta hoitajan päivä jatkuu vielä kisakassien purkamisella, varusteiden valmistelemisella seuraavaa päivää varten ja laittamalla tallit yökuntoon. Vielä pikainen lattian lakaisu ja sen jälkeen asukeille raikasta vettä tarjolle, valot kiinni, ovi säppiin ja yöpuulle.