Hevosten tarjoamaa terapiaa

Merens_calinHevosterapia on hoidon muoto, jossa käytetään hevosia auttamaan ihmisten tunnepohjaista ja henkistä kasvua. Erityisesti tätä terapiamuotoa käytetään potilaille, jotka kärsivät ahdistuneisuudesta, autismista, dementiasta, down- tai muista geneettisistä syndroomista, masennuksesta, traumasta tai aivovammoista, käytösongelmista tai muista mielenterveyden ongelmista.

Ratsastuksen käytöstä terapiana on viitteitä jo antiikin Kreikan kirjallisuudessa, ja Skandinaviaan tämä hoitomuoto vakiinnutettiin 1946 polion piinatessa kansaa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa puolestaan alettiin ratsastaa terapiamielessä reilu vuosikymmen myöhemmin ja Yhdysvaltain vanhin tunnettu keskus vajaakykyisille onkin vuonna 1969 perustettu ratsastuskeskus.

Terapian toimivuus perustuu sille, että hevoset toimivat hyvin samoin tavoin kuin ihmiset niiden sosiaalisen ja vastavuoroisen käytöksen suhteen. Näin ollen potilaiden on pääsääntöisesti varsin helppoa luoda yhteys hevoseen. Hevoset ovat kaikkein eniten terapiassa käytettyjä eläimiä, vaikkakin delfiineillä, kissoilla ja koirilla on myös omat tärkeät roolinsa. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että hevosilla on kyky reagoida välittömästi ja tarjota palautetta ratsastajan toiminnasta tai käytöksestä, sillä niillä on kyky peilata ratsastajan tunteita.

Hevosterapia on monesti tehokas keino opettaa ongelmanuorille miten he voivat oppia, reagoida ja seurata ohjeita. Esimerkiksi erään terapian alkuvaiheessa pyydettiin opiskelijoita saamaan hevonen siirtymään ympyrän sisältä koskematta siihen. Opiskelijat koettivat taputtaa, huutaa ja viheltää, mutta hevonen ei ottanut näitä merkkejä huomatakseenkaan. Tälläinen tilanne voisi yhtä lailla opettaa vanhemmille, ystäville ja muille ongelmanuoren elämänpiiriin kuuluvalle, että huutaminen ja pakottaminen eivät ole parhaat keinot saada joku tekemään jotain.

Terapian lopullinen muoto on luonnollisesti aina yksilöllinen ja potilaiden tarpeiden mukaan räätälöity. Kuitenkin yleisimmät käytetyt tekniikat ovat kognitiivinen terapia, harjoitustoiminta, toiminnan aikatauluttaminen, tarinankerronta- sekä puheterapia ja terapeuttinen ratsastus. Monet potilaat voivatkin pelätä hevosia jo pelkästään niiden suuren koon vuoksi ja vaativat jonkin aikaa luottamuksen rakentamiseksi, joten ratsastus ei ole ainot keino jota hoidossa käytetään, vaan terapiaohjelmaan on liitetty hevosen hoitoa, sukimista ja satuloimista.

Ihmiset, jotka kärsivät kognitiivisista, psyykkis-motorisista ja käytösvaikeuksista, ovat hevosterapiaa saatuaan osoittaneet myönteistä kehitystä. Vaikka tämä terapiamuoto perustuukin samaan toimintaan kuin monet muut fyysiset ja puheeseen perustuvat terapiat, tarjoaa se muista poiketen potilaalle mahdollisuuden kokea, että ei ole varsinaisesti hoidon alainen. Hevosterapialla voidaan muun muassa rakentaa terveempää omakuvaa, parantaa kommunikointitaitoja, rakentaa luottamusta, sekä sosiaalisia taitoja, vähentää eristyneisyyttä, oppia impulsiivisuuden kontrollointia ja tunteiden hallintaa, sekä oppia rajoja ja uusia näkökulmia.