Mitä hevoset pitävät ratsastuksesta

california-1057356_960_720Se miltä hevosesta tuntuu kun ihminen ratsastaa sillä riippuu hevosesta, ne kun ovat yhtä yksilöllisiä kuin ihmiset. Samoin kuin ihmiset ne myös luovat mielleyhtymiä kokemuksiensa perusteella. Tekemällä mistä tahansa itsesi ja hevosten välisestä kanssakäymisestä miellyttävää, mahdollistat samalla sen, että hevonen jatkossa odottaa innolla mitä tahansa toimintaa ihmisten kanssa, ratsastus mukaan lukien.

Yleisesti ajatellaan, että norsuilla on pitkä muisti. Näin on myös hevosten laita, jotka ovat lajina saaliseläimiä. Tämä tarkoittaa, että ne toimivat muistinsa varassa pysyäkseen elossa. Luonnossa tämä muisti opettaa hevosille mitä eläimiä ja kasveja välttää, missä juomapaikat ovat ja mitä pakoreittejä käyttää. Kesyilläkin hevosilla tämä muisti toimii yhtä voimakkaasti samoista syistä, pitääkseen hevosen turvassa, ja painaa hermostoon kaiken tapahtuneen, sekä hyvän että pahan.

Jos ratsastaa hevosilla säännöllisesti voi melkein välittömästi uuden hevosen tavatessaan tuntea millainen kyseisen hevosen aiempi elämä on olllut. Eläiminä hevosten kehonkieli on ilmeikästä ja kaunopuheista kuin Shakespearen näytelmät. Tarkkailessaan hevosta ja sen kehonkieltä kun se näkee satulan ja suitset, voi kiinnittää huomioonsa seuraaviin seikkoihin: perääntyykö hevonen, ovatko korvat takana, ovatko silmät laajentuneet, liikehtiikö hevonen hermostuneesti tai jopa hikoilee. Näin elehtivät hevoset ovat joutuneet ikävien ratsastuskokemuksien uhreiksi ja pelkäävät kokemusta.

Tälläistä hevosta pitääkin kohdella erityisen hellästi ja tarjota sille runsaasti kehuja ja huvia. Kun taas jos hevonen seisoo aloillaan, ehkä takajalka nostettuna ja korvat edessä viestii hyvistä aiemmista kokemuksista. Erityisen hyvä merkki on jos hevonen avaa suutaan kun asetat suitsia, tämä ilmentää sitä että hevonen on tehnyt mielleyhtymän ratsastajien ja miellyttävän toiminnan välille. Tällöin jääkin ratsastajan suurimmaksi vastuuksi pitää tästä asetelmasta huolta ja varmistaa, että ei petä tämän herkän kumppaninsa luottamusta.

Kaikkia hevosia ei kuitenkaan ole tehty ratsastettavaksi, ei edes kaikkia niitä jotka kuuluvat sukujuuriltaan erityisen hyvinä tunnettuihin ratsastushevosiin. Kohdalle saattaa osua vaikkapa hevosyksilö, joka on kokenut trauman ratsastukseen liittyen, eikä yksinkertaisuudessaan kykene käsittelemään näiden muistojen aiheuttamaa stressiä. Tällöin kai voisi sanoa, että näin traumatisoitunut hevonen ei pidä ratsastuksesta, mutta on edelleen loistava seuralainen, ja tuottaa lisäksi erinomaista lannoitetta.